Epäsymmetrinen (Asymmetrical Flight Profile (AFP) ) lentäminen sekä sen käytännön toteuttamisen ongelmat

Kuvituskuvaa

Termi "epäsymmetrinen lentäminen" tai epäsymmetrinen lentoprofiili (Asymmetrical flight profile) tarkoittaa sitä, että lentokoneesta tehdään sellainen, että sen kaarto-ominaisuudet ovat ikään kuin toispuoleiset. Tuolloin lentokoneen toinen siipi tehdään pidemmäksi tai sen asentoa muutetaan siten, että niiden kohtaamis-kulmaksi kutsutut geometriset profiilit ovat eriäviä. Tuolloin kone kaartaa toiseen suuntaan tiukemmin kuin toiseen, mikä voisi aiheuttaa ikävän yllätyksen esimerkiksi ilmataistelussa, mutta toisaalta se sitten saattaa aiheuttaa koneen käsittelyn muuttumisen todella vaikeaksi. Kyseinen lentokone muistuttaa siis ylhäällä olevaa pilveä, jonka tähän laitoin kuvitus-kuvaksi.

Vaikka yhtään prototyyppiä tuosta omaperäisestä ratkaisusta ei liene lentänyt ainakaan miehitettynä, niin tiedetään, että muutamissa maali-lennokeissa on kokeiltu tuollaista siipiprofiilia, joissa siivet eivät ole olleet symmetrisesti sijoitettuja. Syy siihen, miksi esimerkiksi kokonaan vinoa siipi-geometriaa jossa toinen siipi on käännetty taakse ja toinen eteenei olla koskaan lennetty ainakaan niin, että lentäjä on astunut tuohon koneeseen johtuu siitä, että tuo profiili tekee koneesta sellaisen, että sitä pitää jatkuvasti kääntää sille puolelle, missä käytetään jyrkempää kohtauskulmaa.

Kuitenkin kääntyvillä siivillä varustetussa lentokoneessa voisi olla sellainen siiven kääntökoneisto, että kun lentäjä alkaa kääntää konetta jyrkästi, niin silloin sen käännöksen sisäpuolella olevaa siipeä työnnetään eteen, jolloin käännöksestä tulee tiukempi, ja tällaista järjestelmää on kokeiltu ilmeisesti MiG-23 tai F-14 koneissa, mutta tuon ratkaisun ongelmana on ollut tarvittavan tekniikan monimutkaisuus. Kääntyvä siipi aiheuttaa nimittäin sen, että lentokoneeseen ei voida kuormata niin suurta hyötykuormaa, kuin kiinteäsiipiseen koneeseen. Samoin siipien kääntömekanismi aiheuttaa sen, että tuollainen taaksepäin kääntyvä tai nopeuden mukaan kulmaansa varioiva siipi (Sweep Wing) ei ole rakenteellisesti niin kestävä kuin kiinteärakenteinen lentokoneen siipi. Kuitenkin on olemassa legenda siitä, että tuollainen ilmeisesti Lockheed-Martinin "Skunk Works"-tiimin suunnittelema epäsymmetrinen lentokone olisi joskus ollut olemassa.

Tuo kone olisi ollut hiukan epäsymmetristä tai epäsäännöllistä, kulmistaan pyöristettyä kolmiota muistuttava Se mihin USA:n liittovaltio tätä konetta käytti oli kuulemma liittynyt "Project Garnet"-nimiseen ohjelmaan, missä kehitettiin myös "pseudoufoja", joilla testattiin ihmisten halua sekä alttiutta tehdä ilmoituksia USA:n ilmatilassa, ja tuota ohjelmaa varten tietenkin kehitettiin omituisen näköisiä ilmailu-laitteita, joista osaa ei kukaan voisi parhaalla tahdollakaan sanoa vakavasti otettaviksi taistelu-koneeksi. Kuitenkin nämä oudot lentokoneet ovat saaneet aikaan sen, että tietomme siitä, mitä lentokoneelta vaaditaan missäkin tilanteessa.

Samoin ne ovat saaneet aikaan sen, että on kehitetty vielä enemmän rajoja rikkovia laitteita, kuin joku X-24:n eli eteenpäin käännetyn siipiprofiilin testausyksikön eli FSWDT:n (Forward Swept Wing Technology Demonstrator). Tuo lentokone oli varsin omituisen näköinen, koska sen siivet olivat ikään kuin väärin päin, ja koska tuo rakenne tekee tällaisista koneista erittäin epästabiilin, piti tietokoneen korjata sen asentoa 30 kertaa sekunnissa. Koska tuo outo lentokone sitten tällä tavoin muuttui toimivaksi, niin silloin alettiin keskustella mahdollisuudesta valmistaa vastaava kone, missä siivet olisi asennettu niin, että toinen siipi olisi osoittanut eteen sekä toinen taakse.

Tuo ratkaisu olisi ollut hyvin radikaali, sekä samalla äärettömän erikoinen ja koneen hallinta olisi ollut vielä vaikeampaa kuin X-24:n. Kuitenkin tuollaiset 1980-luvun tekniikkaan perustuvat ratkaisut ovat saaneet kuitenkin seurakseen vielä oudompia malleja. Yksi kaikkein erikoisimmista ilmailuun liittyvistä ratkaisuista on se, että lentokoneesta tehtäisiin rauskun kopio. Tuossa mallissa lentokoneen tai lennokin siivet varutettaisiin keinotekoisella lihaskudoksella, jonka ansiosta se voisi lentää kuten linnut, mikä tietenkin avaa uusia mahdollisuuksia tuottaa keinotekoisia organismeja. Keinotekoisen lihaskudoksen ongelmana on ollut se, että lihasten rakenteen jäljitteleminen on ollut mahdotonta, mutta nanotekniikka on tuonut eteen mahdollisuuden valmistaa hyvin pieniä pusseja, joiden päissä on elektrodit. Tuollainen pussi sitten täytetään nesteellä, joka reagoi sähkökenttään, jolloin tuota pussia voidaan supistaa sekä ojentaa johtamalla sen päihin kiinnitettyihin elektrodeihin sähköä. Tuollaisista pienistä pusseista voidaan rakentaa keinotekoista lihaskudosta.

Toinen mahdollisuus tietenkin on käyttää keinotekoisesti viljeltyä lihaskudosta, jonka jokaiseen soluun on kiinnitetty esimerkiksi kullasta tai fullereenista tehdyt nanojohtimet, joiden avulla nuo solut saadaan sitten supistumaan. Tuolloin voidaan luoda keinotekoinen eläin, jota ei mitenkään erota päällepäin oikeasta eläimestä. Samoin ollaan tutkittu mahdollisuutta esimerkiksi ohjata lintujen lentoa niiden päähän asennetuilla laitteilla, jotka syöttävät ohjaussignaaleja tuon linnun hermostoon. Tarinan mukaan kyseinen laite jok perustuu siihen, että linnun aivoihin suunnattiin sähköistä ärsytystä asennettiin jonkun linnun päähän ulkoisesti, ja se muistutti hiukan kypärää.

Tuo lintu oli muistaakseni joku kyyhkynen tai lokki, jonka tiedetään lentävän magneettikentän mukaan, ja sitten kyseinen lintu lähetettiin action-kameralla varustettuna lentelemään jonnekin sotilasalueelle. Kun puhutaan siitä, miksi nuo laitteet pyritään toteuttamaan niin, että ne voidaan asentaa ilman leikkauksia, johtuu siitä, että jos linnun aivoja vahingoitetaan, niin silloin niiden käyttö voi olla vaikeaa, koska nuo eläimet pitää ruokkia. Tuo lennon-taltiointi sekä ohjauslaitteisto voidaan tuolloin pudottaa etälaukaisimella tuon linnun päästä, jolloin tuo tunkeutuminen jää ehkä huomaamatta. Ja jos vaikka USA haluaa vakoilla Venäjän laivastoa tai Pietarin telakkaa, niin silloin riittää, että he pyydystävät yhden lokin, ja asentavat tämän laitteen siihen kiinni.

Kun tehtävä on ohi, niin tuo lintu sitten lennetään vaikka Suomen ulkosaaristoon, missä tehtävien taltiointiin käytetty laitteisto pudotetaan pois, niin että lintua ei vahingoiteta. Tuolloin ei saaristoon jää myöskään raatoja, joita voisi epäillä salametsästäjien aiheuttamiksi, ja samoin ei tarvitse pelätä, jos esimerkiksi rajavartioston helikopteri tai lentokone sattuu juuri silloin katsomaan tuhon kohtaan. Tuon laitteen pudotus tapahtuu avaamalla etäkäytön avulla jousikuormitteinen mekaaninen lukko, jolloin ei kuulu pamauksia eikä myöskään lokkeja putoile taivaalta eikä myöskään näy savua tai tulta, jolloin nuo vakoojat sitten voivat noutaa tuon laitteen ilman mitään ylimääräistä huomion keräämistä.